Hiihtoloma tuli ja meni.

Viime viikolla oli eskarilaisella viikon mittainen hiitoloma. Loman aikana emme tehneet mitään erityistä, emmekä käyneet oikeastaan yhtään missään. Aamuisin nukuimme pitkään ja illalla valvoimme myöhään. 

Emme pitäneet kiirettä, eikä aikatauluja ollut. Oikeastaan lomahan meni siis ihan hyvin.
Nyt olemmekin yrittäneet totuttautua takaisin arkeen... Ei niin kovin hyvällä menestyksellä. Erittäin laiskasti on tämä viikko käynnistynyt. Muutama viikko pitäisi jaksaa taas arkea pyöritellä, sitten onkin luksusta tiedossa. Minulle ja lapsille. Sitä odotellessa.

Minä 19/28

Ikähaasteen otin vastaan ja pyysin Katilta itselleni iän. 

Iäkseni sain 19v. Silloin siis...

Asuin tuolloin vielä vanhempieni katon alla. Helsingissä. 

Olin lukiossa. Kirjoitin ylioppilaaksi. 

Ajoin omalla punaisella Honda Civic vm.92. Oli huisin hieno auto. 

Pelkäsin... En tainnut tuolloin osata pelätä mitään. 

Työskentelin Hesburgerilla, jossa tulikin työskenneltyä loppujen lopuksi usempi vuosi.

Halusin muuttaa pois vanhempien luota. 

Nyt olen 28-vuotias, vielä parin kuukauden ajan. 

Asun Helsingissä.

Olen naimisissa ja 2 pojan äiti.

Ajan omalla farkku Corollalla vm.04.

Pelkään, että perheelleni sattuu jotain. 

Työskentelen päätoimisesti kotiäitinä. "Vapaa-ajalla" olen sairaanhoitajana.

Haluan, että perheeni voi hyvin ja on onnellinen. 

Jos haluat tehdä tämän itse, niin kommentoi alle ja annan sinulle iän.

Voihan muisti...

Kuten aiemmin kerroin, esikoisella on ilmeisesti "kapea muisti". Tämä termi jostain syystä raivostuttaa minua. En oikein tiedä miten tämän asian kanssa olisi. Hienoa on, että asioihin puututaan ja niihin kiinnitetään huomiota. Erityisesti näin ennen koulun alkua, jotta niihin osataan varautua. 

En vain pääse yli tästä lokeroinnista, syiden etsimisestä ja ns. osoittelusta. Ennakkoasetelmasta! Sehän se sana oli jota hain. Sillä nythän puheterapeutti sanoi suoraan, että lukeminen tulee olemaan vaikeaa. Pojan On vaikea oppia kirjaimia. Ihan kuin heti alkuun sanotaan, että sinä et osaa. Hyvä tapa aloittaa kouluun valmistautuminen eikö? Vekara tahtoisi kovasti oppia lukemaan eskarissa ollessaan, mutta kuinka kauan hänen intonsa riittää kirjaimiin ja lukemisen opetteluun. Hän nyt on itsekkin päättänyt, että hänellä on "Kapea muisti", kuten hänen puheterapeuttinsa sanoi. Tyhmä ja kuuro poika ei tosiaan ole. Hän kyllä tarkasti kuuntelee, mitä puheterapeutti hänestä, hänen kuullen sanoo. Hienoa.... 

Vekara sai lahjaksi omaan huoneeseensa tietokoneen. Ladattiin tänään koneelle Niilo Mäki instituutin Ekapeli. Tällä pelillä voi eskarilainen opetella kirjainten äänteitä. Pelissä on myös matematiikka harjoitteita sekä ekaluokkalaisille sopivia luku ja kirjoitusharjoitteita. Sanoinkin Vekaralle, että tätä peliä hän saa pelata päivittäin. Muutoin hänellä on 3 x 1h peliaikaa/ viikko. Ennalta sovitut ja tiedossa olevat pelipäivät ovat antaneet minulle rauhan. Sillä aiemmin jankkaus oli päivittäistä ja alkoi heti kun sai silmät auki "saanko pelata nyt nyt ? tänään, kohta? milloin?" Nyt kun on tietyt pelipäivät ja ennalta määrätty aika, ei ongelmaa ole enää ollut :) Mitä nyt välillä tulee kysymys "oliko pelipäivä tänään vai huomenna ja voisiko sitä vaikka siirtää niin että tänään, eikä huomenna...."

Oikein mukavaa Laiskiaistiistaita Laskiastiistaita kaikille! 

7 wee

Viikonloppu onkin mennyt juhlatunnelmissa, Vekaran synttäreitä viettäessä. Tänään hän täytti 7vuotta. Kuinka vauhdikkaasti ovatkaan nämä vuodet taas menneet. 

Lauantaina juhlittiin lastensynttäreiden merkeissä. Paikkana oli talomme kerhohuone. Erittäin tilava ja avara. Muutama pöytä ja jakkarat. Vieraita oli vain 5, joten yhdellä pöydällä pärjäsimme hienosti. Loput pöydät siirtelimme seinien viereen, jotta lapsilla oli tilaa pelleillä ja pallotella ilmapallojen kanssa. 

Olin pohdiskellut mielessäni, erilaista virikettä 2h ajaksi. Tai jos lapset eivät itse mitään keksi. Mutta eipä heitä paljon tarvinnut ohjailla. Leikkivät peiliä ja tasapainoilivat, höpöttivät. Erityisesti ykkösjuttu oli ilmapallot. Niillä pelattiin, palloteltiin, temppuiltiin ja lopuksi pelattiin ilma"lento"palloa. Hienosti meni. 

Tänään oli aamupäivällä kiekkoseuran talvirieha ja pari peliä. Niin vauhdikasta meno oli, että pojalla hajosi maila. Täytyypi siis lähteä mailaostoksille. Vesselikin viihtyi kaukalonlaidalla. Touhuili omiaan, laski mäkeä mahallaan. Se olikin ihan huippujuttu. Ja tietenkin maisteli lunta. Nami nam. 

Talviriehasta riensimme kiireesti mummolaan. Vekara kyydistä, syömään ja suihkuun. Itse kiiruhdin ostoksille kauppaan. Lahjan ostaminen jäi jälleen hieman viimetippaan siis. Noh, hienosti kuitenkin ehdimme. Kaupasta suuntasimme kotio, siivoilemaan ja odottamaan vieraita sekä juhlakalua saapuvaksi paikalle. Tänään juhlavuorossa olivat siis mummot ja kummit. Kakku maistui ja juttua ritti. Erityisesti päivän kiekkopeli puhutti.

Lahjaksi Vekara sai vaikka ja mitä. Tietokoneen, legoja (ninjago, chima) dvd:n, kellon (pitäähän tulevalla koululaisella kello olla), pleikka3 pelin. Ja tietenkin se kaikista odotetuin. Kännykkä, jonka viimetipassa kävimme hakemassa kaupasta. Uskoisin 7vuotiaan lahjalistan olevan taas sellainen, että tästä ei kyllä pääse kuin alaspäin tulevina jouluina ja synttäreinä. Huhuh. 

Nyt taidan oikaista itseni sohvalle ja syödä juhlista jääneitä herkkuja. 

Kapea muisti?!

Kävimme Vekaran kanssa puheterapiassa jälleen, pitkän tauon jälkeen. Esikoulun opettajan toiveesta tällä kertaa. Hänen mielestään poika ei kykene noudattamaan annettuja ohjeita. Vähintäänkin hänellä on asian kanssa vaikeuksia. Tunti jälleen istuskeltiin pienemmän kanssa odotushuoneessa, ennenkuin pääsimme kuulemaan ns. tuomion asiasta. 

Niinkään ongelmana ei ole ohjeiden noudattaminen, vaan pojan muisti. Hänellä on "kapea muisti" kuten puheterapeutti asian ilmaisi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että normaalisti n.7vuotias muistaa yli 5 sanaa, kun Vekaran muisti pätkäisee kolmen jälkeen. En ollut paikalla testiä tehdessä. Jos oikein ymmärsin, se tapahtuu niin, että lapselle luetellaan numeroita/sanoja tietty määrä ja lapsen pitää tämän jälkeen toistaa ne samassa järjestyksessä.

En oikein tiedä mitä asiasta pitäisi ajatella, toivon kovasti, ettei tämä tuota hänelle koulussa kovasti vaikeuksia. Toisaalta puhe alkoi sujumaan alkukankeuksista huolimatta hienosta, nopeassa tahdissa. ( Hän ei siis puhunut oikeastaan mitään ennen ikävuotta 3). Laskupää hänellä selvästi toimii. Pitää plus ja miinus laskuista, jo eskarilaisena. 

Sovimme muutaman käynnin eteenpäin puheterapeutin kanssa. Minulle on vielä epäselvää, kuinka tällaista muistiongelmaista voidaan treenata. Mutta uskoisin sen tulevillä käynneillä selviävän. 

Onko jollain tietoa aiheesta? Olen tähän asti pitänyt häntä ihan tavallisen vilkkaana eskarilaisena. Harmittaa melkein tällainen "lokerointi". 

Voi Hiisi!

Päätin huvikseni sovitella Vesselille ensitalveksi jemmaan ostamaani Molo Kids haalaria. Koko 92. Vesseli oli 1v neuvolassa 74,5cm ja nyt 5kk myöhemmin ei pituudesta ole oikeastaan tarkkaa käsitystä. Ehkäpä 79-81cm hujakoilla. 

Ei näytä haalari mitenkään erityisen jättimäiseltä, vaikkakin lahjeet olivat toki ainakin sen 7cm liian pitkät... Saas nähdä kuin käy. Sovittamaan aloimme, siksi että yritin saada käsitystä, minkä kokoisen haalarin syksyksi hommailen. Vesselin kun olisi silloin tarkoitus päiväkotiin mennä. Koen, että siellä haalarit ovat helpompia kuin 2osaiset. 

Pahoitteluni hämärästä kuvasta. Ei tuo aurinko taas ole halunnut näyttäytyä.

Tämä oli nyt tällainen pikapostaus. Yritän kuulumisia kirjoitella paremmin tässä piakkoin. Eskarilaisen kanssa ilmaantunut uusia hmm.. erityispiirteitä. Joita kävimme puheterapeutin kanssa aukomassa. 

Niistä lisää sitten.