On muuten varsin itsepäinen poika tuo meidän Vesseli. Ruokailut sujuvat toistaiseksi ihan hyvin, kunhan hän saa itselleen lusikan. Muutoin suu pysyy kiinni ja visusti. Kovin äkkiä hän oppi lusikan tarkoituksen ja ns. toimivuuden sen jälkeen, kun minä älysin mistä ruokailuhepulit johtuvat. Positiivista on myös, että ruoka tippuu usein suoraan takaisin lautaselle, jos ei suuhun asti päädy. Alkuun kaikki oli pöydällä ja lattialla. Mutta se tuskin ketään yllättää. Lusikaksi hälle kelpaa vain muutamat tietyt. Muutama tavallinen teelusikka ja sitten nuo avantin(?) ensilukat, jotka näköjään vaihtavat väriä, jos ruoka on liian kuumaa. Lautanen pysyy kohtalaisen hyvin paikoillaan, vaikkei meillä mitään imukupillisia olekkaan. Esikoisen jäljiltä onneksi jokunen muovilautanen kuitenkin vielä löytyy.
Minkähänlainen lusikka olisi paras tuommoisen "taaperon" kätösiin ja suuhun sopivaksi?
On se varmaan uskottava, että vauva-aika alkaa tosiaan olla ihan virallisesti päättynyt. "Minä itse!" vaihe siis starttailee.
Päivä 4.
Rytmit alkavat hahmottua. klo.21 sänkyyn tassutellen. Syliin tai tissille ei nukuta. Eilen yöunille nukahti, 30minuutin tassuttelujen jälkeen. En siis kököttänyt sängyn vieressä puolta tuntia. Vaan kävin välissä sohvalla kököttämässä ja tuijottamassa kelloa 2min -ei nuku, tassutellaan-sohvalle5min-ei nuku-tassutellaan jne.. Eli ihan hyvin mielestäni. Omassa sängyssään viihtyy kyllä, jos silittelen häntä kokoajan, mutta sehän ei ole tarkoitus. On tästä ollut jo nyt apua yöuniin. (Aiemmin siis häräillyt 30min-2h välein läpi yön. Vähintäänkin 4x). Hän heräsi seuraavan kerran vasta 02. Kippaus makuulleen silitellen x kertaa. ja sen jälkeen nukuttiinkin jo lähes 5. Herätyskellon soidessa vähän jälkeen puoli 8 nousimme aamupuuron keittoon.
Raskainta Vesselille on ehkä rinnasta vieroitus. Se on ollut hänelle niin lohtu, kuin hörpsypaikka. Onneksi syli itsessäänkin näyttää jo riittävän hyvin hänen rauhoittumiseen ja turvallisuuden tuomiseen. Tutti kai normaalisti olisi tämä lohtu tässä asiassa. Meilläkun ei tosiaan niille ole opittu. Yritystä on kyllä ollut. Vältymmepä siltä vieroittamiselta, jos ei muuta. Ihan täysin en ole vielä "tissibaaria" sulkenut. Vaan aamuisin ja iltaisin on vielä tarjoilua. Väsyminen alkaa tuntua ja vaikuttaa tekemisiin. Tuntuu, että öisin teen asiat unessa, ilman järjenhiventä, kuin unissakävelijänä. Hämärästi muistan vastaavanlaisen "horroksen" esikoiden kohdalla tulleen, jo 6kk kohdalla. Silloin olin aamuyön tunteina jo hokenut "sammuta se" ilmeisesti herätyskellot ja itkut menneet jo aika pahasti päässä ristiin.
Kaikesta huolimatta vauvakuume ei vaan tunnu katoavan mielestä...
On tämä äitinä oleminen varsin eriskummallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
:)