perjantai 30. marraskuuta 2012

Lunta osa.2

Kivasti tuiskuttaa, Not. Huomaan tulleeni äitiini. Hän vihasi suorastaan lunta. Tosin, nyt +50vuotiaana hän on siitä hiljalleen alkanut pitämään siitä jälleen. Ehkä minäkin vielä. Tämä lumenvastaisuuteni on kyllä nyt ihan lähiaikoina ilmaantunut. En muista viimevuonna olleeni näin synkkänä lumesta. Onhan se hienoa, että vaadaan valoa ja lapset nauttivat. Itse en välittäisi. On raskasta kävellä ja inhottavaa puskea tuiskun lävitse, että pääsee kauppaan tms. Onneksi ei ole pakko. 
Kunhan tuo pyrytys loppuu, niin ehkäpä minunkin ärsytykseni lunta kohtaan hälvenee. 
Kyllä minä muuten vielä talvesta pidän. Ehkä. Pikku pakkasella, aurinkoinen sää ja luminen maisema on toki kaunis. Sitä odotellessa. 

Nyt läpi lumen ja jään hakemaan eskarilainen kotio. Taidan mennä autolla. 


Minunkin kuvatilani huutaa loppua, on sekin niin väärin. 

Tulipas tästä valitusvirsi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

:)