Lunta osa.2

Kivasti tuiskuttaa, Not. Huomaan tulleeni äitiini. Hän vihasi suorastaan lunta. Tosin, nyt +50vuotiaana hän on siitä hiljalleen alkanut pitämään siitä jälleen. Ehkä minäkin vielä. Tämä lumenvastaisuuteni on kyllä nyt ihan lähiaikoina ilmaantunut. En muista viimevuonna olleeni näin synkkänä lumesta. Onhan se hienoa, että vaadaan valoa ja lapset nauttivat. Itse en välittäisi. On raskasta kävellä ja inhottavaa puskea tuiskun lävitse, että pääsee kauppaan tms. Onneksi ei ole pakko. 

Kunhan tuo pyrytys loppuu, niin ehkäpä minunkin ärsytykseni lunta kohtaan hälvenee. 

Kyllä minä muuten vielä talvesta pidän. Ehkä. Pikku pakkasella, aurinkoinen sää ja luminen maisema on toki kaunis. Sitä odotellessa. 

Nyt läpi lumen ja jään hakemaan eskarilainen kotio. Taidan mennä autolla. 

Minunkin kuvatilani huutaa loppua, on sekin niin väärin. 

Tulipas tästä valitusvirsi. 

Lunta!

Tulihan sitä lunta tänne meillekkin vähän enemmän. En kyllä itse olisi kaivannut, mutta onhan tuo lapsille mukava. Puistossa pysähdyimme kotimatkalla ihmettelemään tätä kummallisuutta.

Unikoulussa etenimme siihen pisteeseen, että Vesseli nukahtaa itse sänkyynsä. Nyt flunssan ja oman unissatouhuamisen myötä on tullut tissittelyn kanssa reippaasti takapakkia. Pikku-ukkohan olisi koko yön vieressä ja tissillä. Joten siitä seuraava urakka, kunhan flunssat jälleen helpottavat. 

Kyllä se niin on, että yöt meillä nukutaan kunnolla, vasta kun Vesseli on kokonaan vieroitettu. 

Tänään ensimmäistä kertaa kaivelin Vekarallekkin talvihaalarin päälle.

Vekaran haalari Polarn o. Pyret, pipo Molo kids

Vesselin haalari Ticket to Heaven, hattu Molo kids

Kestävät välikausihousut ja pitkä välikausi

Tämä pitkään jatkunut välikausi on ollut oikein loistava testijakso Vekaran ulkohousuille. Nyt se on sitten todistettu, että 6vuotiaan housut ovat kovalla kulutuksella. Käytössä ovat olleet H&M:n kuorihousut viime keväänä ostetut ja kesällä ale:sta ostetut Molo Kids Philo kuorihousut. H&M:n housut olivat jo keväällä joitain kertoja käytössä, ennen syksyn käyttöä ja Molo:t tulivat käyttöön lokakuussa. Mutta noin suunnilleen jokapäiväinen käyttöikä housuille aika lailla 1½kk ehjinä.

Nyt molemmissa housuissa on vasemmassa polvessa reikä. H&M:n housuissa hieman isompi, koska niitä on vielä hajoamisen jälkeen käytetty pari kertaa pelihousuina.

Kyllähän se nyt oli tavallaan tiedossakin, ettei sen ikäisellä, sählyä pihalla pelaavalla pojalla kovin pitkään housut kestä. Polvisuojat täytyisi olla, mutteipä niitä eskarissa tule jalkoihin laitettua.

Onhan minulla toki tallessa, molon housujen mukana tullut kangaspala, mutta kuin ihmeessä se olisi tarkoitus kiinnittää. Ompelemalla ? Taidan kipaista prismasta Mustaa itseliimautuvaa nylonpaikkalappua.. .

vas. H&M:n kuorihousut oik. Molo Kids Philo

H&M

Molo Kids Philo

Pakkoloma netistä.

Oma läppärini sanoi poks ja pum. Tai ei se oikeasti sanonut mitään, mutta hukkasi vain netin. Orpo olo, todella. Kaikki kuvani, koko elämäni on koneellani. Todella orpoa miehen koneelta käydä lukemassa blogipäivityksiä tms. Joten pikainen päivitys "lainakoneelta" ilman kuvia. 

Vesseli on flunssassa, johan sitä jo hetki ehdittiin olla terveinä ja oppia menemään yksin nukkumaan. Yöt itsessään eivät tosin vielä suju. Ehkäpä sitten, kun imetys loppuu kokonaan. Vekaralla oli ensimmäinen jääkiekko-peli. Niukasti taisivat hävitä. Vekara teki 1 maalin ja sai tsemppari palkinnon. 

Kuumimmat puheenaiheet ovat Vekaralle lähestyvät eskari-kaverin synttärit ja joulu. Joulukuun alkuun lasketaan päiviä ja hienointa joulukalenteria odotellaan. Olenkin jemmaan ostanut Lego city kalenterin täksi vuodeksi. Viime vuonna oli star wars, joka minulle oli pettymys, toki pojalle mieleinen. Joulupukin konttiin minulla on muutama lahja vaatekaapissa jemmassa. Täytyy paketoida ne Vekaran ollessa eskarissa. Vielä olisi asiaa kaupoille, kunhan tästä vain pääsisi nappaamaan tuon äitini matkaan. 

Viikonloppuja :) Jokos teillä on lahjat ja joulukalenterit hommattuna ? 

Ja enhän olihan minun kuva tähänkin lisättävä. Alla kuva vanhasta pyykkikoneesta. Vekaran ollessa 1½vuotias, hän löysi tussin ja vietti hiljaisen hetken vessassa. :) 

Hyvää Keskoslasten päivää!

Ikää Vekaralla 2vrk.

Tänään vietetään keskoslasten päivää. Esikoiseni syntyi raskausviikoilla 33+6. Kokoa hänellä oli syntyessään 2345g/43,5cm. Sopivan iso ikäisekseen. Vietti ensimmäisen viikkonsa Lastenklinikan teho-osastolla K7. Tämän jälkeen hän lähti vielä kasvamaan ja opettelemaan syömistä Kätilöopistolle lv37, kotiin hän pääsi  kun viikkoja oli 36+4. Eli Reilut 2viikkoa syntymänsä jälkeen.

Sairaala-ajasta en muista enää juurikaan mitään. Se meni kaiketi hieman utuisesti. Jälkeen päin en ajattele aikaa pahalla. Sairaalat eivät minulle kammoa jättäneet, ehkä pikemminkin tunnen oloni siellä jopa kotoisaksi. 

Keskostenpäivästä voit lukea lisää * Kevyt yhdistys Facebookissa sekä *täältä*, yhdistyksen virallisilta kotisivuilta. 

p.s. Lähdenpä tästä viikonlopuksi töihin. 

Leikkihetki

Teinpäs tänään jotain repäsevää. Sovin kaverin kanssa kahvittelu tuokion kodin ulkopuolelle. Paikaksi valikoitui lasten hoito-/leikkipaikka, jonka lähettyvillä oli coffee house. Kahvit mukaan ja leikkipaikalle. Varsin mieluisatapa minulle. Lapset saivat touhuta ja hyöriä ympäriinsä rauhassa. Ilman, että minun tarvitsi jatkuvasti puuttua tilanteisiin. Kotona äänenvoimakkuus on ajoittain melkoisen hmm. korkea etenkin Vekaralla. Vesseli on taas aina kiinni hifilaitteissa. Vekara löysi itselleen seuraa heti. Pienestä alle vuosikkaasta tytöstä, eikä Vesselilläkään tylsää näyttänyt olevan. Oli ilmeisesti rankkareissu, sillä Vesseli on nyt nukkunut reilut 2tunnin päiväunet. Täytyypi varmaan mennä herättelemään, ettei yö mene ihan höpöksi. 

P.s. Vekarasta ei sitten millään saanut kuvia. Vauhtia oli paljon. Vesseli yritti parhaansa mukaan pysyä perässä. 

Heijastimet!

Aikuiset voisivat myöskin kaivaa niitä heijastimiaan taskuista roikkumaan. Varsinkin näin pimeinä syysaamuina ja iltoina jää ihmiset näkemättä, kun katoavat pimeyteen. 

Huomasin tuossa vaatteita pyöritellessäni, kuinka hienosti Molo Kids on tämän näkyvyyden ulkovaatteissaan huomioinut, samaa ei todellakaan voi sanoa T2H:n ulkovaatteista. Harmillista. En itse halua ylimääräisiä roikkuvia heijastimia tms. kiinnitellä lastenvaatteisiin. Pyöriessä ja hyöriessä ne herkästi tarttuvat kiinni ja saattavat repiä vaatetta irrotessaan. Varsinkaan hakaneuloilla en kiinnittele yhtikäs mitään.  

Näkyillään !

Päivä 15.

Unikoulua on nyt takana pari viikkoa, samoin imetys on vähentynyt x2/vrk. Aamutissi tai ehkä oikeammin aamuyönimetys ja illalla puuron jälkeen. Päivisin, varsinkin väsyneenä on kovinkin tissin perään. Eiköhän se siitä. Unikoulun puolelta loistavia uutisia. Vien Vesselin sänkyyn siinä 20 jälkeen. Rauhoittuu sänkyynsä ilman suurempia hepuleita ja nukahtaa itsekseen. Nukkuukin siitä sitten n.6-7tuntia ennen kuin heräilee. Miinuksena itselleni annan sen, että otan pojan melkein poikkeuksetta aamuyöllä viereen. Usein olen niin pöpperössä etten edes ole ihan kartalla itsekkään mitä öisin tapahtuu. Unikoulun aloituksen jälkeen, myös aamuherätyksemme on aikaistunut. Nousemme nykyään puoli 7 jälkeen keittelemään puuroa. Toisaalta, ehdimme nykyään paremmin touhuilla aamuset juttumme, ennen kuin lähdemme viemään Vekaraa eskariin. 

Imetyksen vähennyttyä aamu- ja iltaimetykseen, on ruokahalu kasvanut kovasti poikasella. Aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen, iltapuuro uppoavat hetkessä. Annoskoko on tuplaantunut ja tuntuu ettei hän muuta tekisikään kuin söisi. En olisi uskonut vielä muutamaviikko takaperin kuinka paljon imetys oikeasti vaikutti hänen ruokahaluunsa ja syömiseensä. Toki hampaatkin ovat enimmäkseen tulleet. 

Meillä on päivärytmi ja saisin nukkua monta tuntia yössä, jos menisin ajoissa nukkumaan itsekkin. 

Pikku Vesselistä on tulossa huimaa vauhtia Pieni Iso Vesseli. Hän leikkii autoilla. Hainkin varastosta Vekaran vanhan parkkitalon. Suuri menestys. Molemmille. Ensimmäinen ilta menikin Vekaran sillä leikkiessä Vesselin ihmetellessä härpätystä. Myös pahvilaatikko, jonka sisällä Vekaran vanhat lelut olivat, oli huippumenestys. Laatikko tosin ei kestänyt kahden pojan käsittelyssä kovinkaan pitkään.

Se onkin Vesselin ja Vekaran nukkumaanmeno aika. Hyvää yötä!

Pitkiä varjoja

Tähän on hyvä päättää viikko. Ihanan raikkaaseen pikkupakkasaamuun. Illaksi menen pariksi tunniksi töihin. Mukavaa vaihtelua se. Huomenna Vekaralla on ensimmäinen jääkiekkopeli, jännittää minua kovasti. Ehkäpä enemmän kuin Vekaraa itseään. Sunnuntaina vietämmekin sitten Isänpäivää. 

Ihanaa Viikonloppua kaikille!

Ei näin..

Tänään en kyllä ollut parhaimnmillani. Yö meni jotenkin sinne päin unikoulun ja muun vieroituksen kanssa. Noustiin aikaisin, keitin ensimmäisenä puurot niin täydellisesti pohjaan, että hajua ja käryä piti tovi tuuletella. Kattila taisi mennä siinä samalla pilalle. Pohjaa en pelkällä tiskiharjalla saanut puhtaaksi. Vekaran vietyä eskariin Vesseli nukahtikin jo rattaisiin ja tempasi reilut 30min tirsat heti aamusella. Aiemmin keskipäivällä nukutut päikkärit ovat siirtymässä historiaan ? Päivä meni jotenkin kitisten ja natisten, toivottavasti poju ei ole tulossa kipeäksi. Toiset tirsat hän ottikin, kun haimme Vekaran eskarista. Sama kitinä ja natina jatkui jälleen päikkäreiden jälkeen. Ruoka kyllä on maistunut hyvin. Niin hyvin, että ilta päättyi Vesselin oksentaessa päälleni. 

Päivä 10. Punaposkinen (söi kaksi makaronia laatikosta, ehkä muna ehkä maito, en tiedä kumpi reaktion aiheutti) poika nukahtikin heti, kun vein hänet sänkyyn. Vieroitus rinnasta näyttää olevan Vesselille rankinta. Repii ja riuhtoo paitaani ja kaivaa nänniä esiin. Ehkäpä se jossain vaiheessa. Hiljaa hyvä tulee. Eikö? 

Keskiviikko

Hereillä ollaan. Muutaman päivän tauko blogimaailmasta , ihan puhtaasti omaa saamattomuutta ja laiskuutta. Nyt kuitenkin taas hereillä ja melkein pirteänä. Unikoulussa päivä 9. menossa. Edistystä nukkumatapoihin ja ruokailuun on tullut huomattavasti imetyksen vähennyttyä x2/vrk ja unikoulun alettua.

Nukkumaan mennään 21 aikoihin. Edistystä tässä on se, että aiemmin Vesseli ei malttanut nukkumaan ennen ilta kymmentä - yhtätoista. Se tietää siis vapaata aikaa minulle tunti-kaksi iltaan lisää. Ei yhtään huono, vai mitä? Ensimmäisen kerran heräilee siinä 4 jälkeen. Yleensä käyn kippaamassa pojan uudelleen sänkyyn ja laitan peiton päälle. Tämän saatan joutua toistamaan muutamaan kertaan. Usein kuitenkin rauhoittuu sinne. Seuraavaksi onkin kello jo 6-7välillä ja otan hänet viereen rinnalle. Kaikki ei ihan sulavasti ole kuitenkaan öiseen aikaan aina mennyt. Eräänä yönä heräsin neljän aikaan ja huomasin Vesselin olevan vieressä. Mitään muistikuvaa tapahtuneesta ei ollut. Nostin poitsun omaan sänkyyn ja jatkoin uniani. Seuraavan kerran heräsin hieman ennen 7 ja taas oli poitsu vieressä, eikä itselläni taaskaan mitään käsitystä asiasta. Olen siis touhuillut unissani. Hieno homma. Käskinkin toisen puoliskon tarkkailla touhujani enemmän, jos sattuu hereillä olemaan. Täytyy itsekkin mennä ajoissa (aikuisten oikeasti) nukkumaan, jos sillä vaikka välttyisi yölliset touhuilut.

Ruokailussa on tapahtunut ihmeitä. Kyllähän sekin oli odotettavissa imetyksen vähetessä. Vesseli ihan oikeasti syö. Viisi kertaa päivässä. Osan aterioista lähes kokonaan itse. Annoskoot ovat tuplaantuneet viikon aikana myöskin.

Vesselin lempipuuhia ovat Isoveikan huoneen sekoitus ja imurointi. Aamulla ensimmäisenä köpöttelee Vekaran huoneeseen ja kiipeää sänkyyn höpsöttään (jolloin minä ehdin ripeästi keittää kahvit ja puurot). Olen todella iloinen, että Vekara ottaa pienemmän mielellään huoneeseensa touhuilemaan, vaikka lopputulos onkin täyskaaos. Kaikki lelulaatikot lattialle kipattuna. Imuroida Vesseli saa myös aika vapaasti. Pölyä ja varsinkin hiekkaa tuntuu olevan loputtomasti, joten mitään haittaa ei ainakaan siitä ole. Eteisessä, kun kuuluu vielä kiva kilinä hiekan ropistessa. Mitäs lempipuuhia teiltä löytyy?

Laiskuuttani voin syyttää tästäkin hiekanmäärästä eteisessä. Rattaissa kantautuu aivan huisin paljon, mutten jaksa rattaita vaunuvarastoon viedä. Koen helpommaksi, että voin pakata kaiken lähtövalmiiksi ennen liikkeelle lähtöä.

Väsy meinasi yllättää aikaisen aamun johdosta, mutta imurointia ei vaan voinut kesken lopettaa. 

http://sunnuntailapset.blogspot.fi 

Ja täältä pääsee *Arvontaan*

"Minä itse!"

On muuten varsin itsepäinen poika tuo meidän Vesseli. Ruokailut sujuvat toistaiseksi ihan hyvin, kunhan hän saa itselleen lusikan. Muutoin suu pysyy kiinni ja visusti. Kovin äkkiä hän oppi lusikan tarkoituksen ja ns. toimivuuden sen jälkeen, kun minä älysin mistä ruokailuhepulit johtuvat. Positiivista on myös, että ruoka tippuu usein suoraan takaisin lautaselle, jos ei suuhun asti päädy. Alkuun kaikki oli pöydällä ja lattialla. Mutta se tuskin ketään yllättää. Lusikaksi hälle kelpaa vain muutamat tietyt. Muutama tavallinen teelusikka ja sitten nuo avantin(?) ensilukat, jotka näköjään vaihtavat väriä, jos ruoka on liian kuumaa. Lautanen pysyy kohtalaisen hyvin paikoillaan, vaikkei meillä mitään imukupillisia olekkaan. Esikoisen jäljiltä onneksi jokunen muovilautanen kuitenkin vielä löytyy. 

Minkähänlainen lusikka olisi paras tuommoisen "taaperon" kätösiin ja suuhun sopivaksi? 

On se varmaan uskottava, että vauva-aika alkaa tosiaan olla ihan virallisesti päättynyt. "Minä itse!" vaihe siis starttailee. 

Päivä 4. 

Rytmit alkavat hahmottua. klo.21 sänkyyn tassutellen. Syliin tai tissille ei nukuta. Eilen yöunille nukahti, 30minuutin tassuttelujen jälkeen. En siis kököttänyt sängyn vieressä puolta tuntia. Vaan kävin välissä sohvalla kököttämässä ja tuijottamassa kelloa 2min -ei nuku, tassutellaan-sohvalle5min-ei nuku-tassutellaan jne.. Eli ihan hyvin mielestäni. Omassa sängyssään viihtyy kyllä, jos silittelen häntä kokoajan, mutta sehän ei ole tarkoitus. On tästä ollut jo nyt apua yöuniin. (Aiemmin siis häräillyt 30min-2h välein läpi yön. Vähintäänkin 4x). Hän heräsi seuraavan kerran vasta 02. Kippaus makuulleen silitellen x kertaa. ja sen jälkeen nukuttiinkin jo lähes 5.  Herätyskellon soidessa vähän jälkeen puoli 8 nousimme aamupuuron keittoon. 

Raskainta Vesselille on ehkä rinnasta vieroitus. Se on ollut hänelle niin lohtu, kuin hörpsypaikka. Onneksi syli itsessäänkin näyttää jo riittävän hyvin hänen rauhoittumiseen ja turvallisuuden tuomiseen. Tutti kai normaalisti olisi tämä lohtu tässä asiassa. Meilläkun ei tosiaan niille ole opittu. Yritystä on kyllä ollut. Vältymmepä siltä vieroittamiselta, jos ei muuta. Ihan täysin en ole vielä "tissibaaria" sulkenut. Vaan aamuisin ja iltaisin on vielä tarjoilua. Väsyminen alkaa tuntua ja vaikuttaa tekemisiin. Tuntuu, että öisin teen asiat unessa, ilman järjenhiventä, kuin unissakävelijänä. Hämärästi muistan vastaavanlaisen "horroksen" esikoiden kohdalla tulleen, jo 6kk kohdalla. Silloin olin aamuyön tunteina jo hokenut "sammuta se" ilmeisesti herätyskellot ja itkut menneet jo aika pahasti päässä ristiin. 

Kaikesta huolimatta vauvakuume ei vaan tunnu katoavan mielestä... 

On tämä äitinä oleminen varsin eriskummallista. 

Se alkoi nyt...

Päivä 3. 

Nyt jo kolmena iltana olemme nukkumaan mennessä noudattaneet aika tiukkaa linjaa Vesselin kohdalla. Rinnalle tai syliin ei nukahdeta. Samaa linjaa yritän myös pitää päivällä. Syli ei ole nukkuma paikka (poikkeustilanteita toki löytyy esim. toisen ollessa sairaana) ja tissini eivät ole huvitutteja. Kumpikaan pojista ei ole ikinä huolinut tuttia, joten olen huomannut olevani toisinaan myös tutti. 

Viimeyönä sinnikkäästi kävin kippaamassa Vesselin makuulleen ja vasta aamun puolella otin rinnalle. Olen ihan tyytyväinen itseeni. Tosin tästähän se vasta alkaa. Suurin motivaationi Vesselin omaansänkyyn nukuttamisessa on tosiaan se turvallisuus. En halua herätä, joku yö siihen, että toinen tippuu sängystä.

Allergian kanssa olemme edenneet Vesselin kanssa siihen pisteeseen, että kauramaito on alkanut maistua. Jes! Muksun soijamaito ja nutrilon pepti2 olivat hänen mielestään ihan no no. 

Ruoka on maistuu jälleen. Onko tilanne todella se, että olemme terveitä ja uusia hampaita ei juuri nyt ole tulossa. Nautin todella näistä "normaaleista" olo suhteista. Univaje itsellä on pieni juttu, silloin kun lapset voivat hyvin. 

Aamuisin puuro nautiskellaan tietenkin kera mansikoiden. Mikäs sen parempaa.