sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Aamukahvi

Uskomatonta, mutta totta. Sain eilen juoda aamukahvini yksin, muiden vielä nukkuessa. Vekara oli mummolassa ja Vesseli oli öisestä ramppaamisesta väsähtänyt, että nukahti uudelleen maisteltuaan ensin hieman kylmää puolukkapuuroa (muut puurot eivät nyt kelpaa). Olisi se uni varmasti ollut minullekkin tarpeen. Olin kuitenkin ehtinyt jo kahvit keitellä, niin pakkohan minun oli hyödyntää tämä mitä mainioin Hiljainen hetki. Vieläpä aamutuimaan. 
Hyvä, että näin tein. Päivä meni siivoillessa ja pyykkivuorta selvitellen (kuka ihme meilläkin muka sotkee näin paljon). Oli mukava touhuilla, kun ei ollut kuin yksi vahdittava. Jostain syystä Vekara on tuntunut kovin työläältä viime päivinä. Uhmaa vai minun omaa väsymistäni? Mistäpä näistä aina tietää. Iltaan mennessä se hiljaisuus ja rauhallisuus oli kuitenkin tipotiessään Vekaran palatessa yökylästä. Vesseli ei malttanut pysyä poissa isoveikan huoneesta poissa, eikä tämä Vekaraakaan tuntunut haittaavan. Oikeastaan hän keksi uuden yhteisen leikin. "Halimonsterin". Mainioita ovat välillä. 
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti
Flunssatilanne alkaa olla jälleen hallinnassa. Nessu pienellä vielä vuotaa, mutta yskä on helpottanut. Ruokaakin on jo pari lusikallista saatu huijattua suuhun. Olin jo ehtinyt unohtaa, tämän "minä itse syön" vaiheen ja sen kuinka sitä ruokaa on sen taiston jälkeen enemmän kaikkialla muualla paitsi massussa, jonne se on alunperin ollut matkalla. Voin siis laittaa "rakkaat" muumi kulhoni sivummalle hetkeksi ja kaivella ne muoviset lautasen tälle omatoimiselle ruokailijalle. 

Olen pahasti myöhässä talvivaate postauksissa. Asialle täytyy tässä lähipäivinä tehdä muutos. En taida itsekkään olla ihan kartalla, mitä meiltä löytyy ja mitä puuttuu.

1 kommentti:

  1. Onnea on aamukahvi yksin! Tuutuja tunteita, tuttuakin tutumpi pyykkivuori. :)

    VastaaPoista

:)