Aamut

En ole koskaan ollut erityisemmin aamuihmisiä ja varsinkaan ilman aamukahvia minusta ei ole mihinkään. Aiemmin olen nukkunut milloin vaan ja missä vaan ilman ongelmia. Nyt kuitenkin alkavat yöheräämiset minullekkin riittämään. Ei oikein päivälläkään pysy enään ajatukset koossa ja tekemiseni alkavat vaikuttaa toisinaan varsin hullunkurisilta. Myöskään poikien sairastelu ei ole omaa virkeystilaani edistänyt. 

Vesseli ei ole nukkunut kokonaisia öitä varmaan 8kuukauteen. Omassa sängyssään ei viihdy alkuunkaan ja meidän välissä nukkuminen alkaa olla vaarallista, erityisesti tippumisvaaran vuoksi (meillä on hirvittävän korkea sänky). Vannoin aiemmin, että taaperoa en ainakaan imetä. No, tässä sitä nyt ollaan. Yli 1vuotiaan tissiriippuvaisen kanssa. Morjensta vaan. Sitä, kun öisin on niin mukavuudenhaluinen ja haluaa päästä helpolla. Vaan ei auta. Mielessä on ollut jo pidemmän aikaa tämä unikoulu homma. Esikoinen "koulutettiin" nukkumaan ja hienosti meni. Tosin häntä imetin 8kk asti ja unikoulua hänelle pidimme siinä vuoden iässä, jolloin hänet myös siirrettiin omaan huoneseen nukkumaan. Tällä kertaa ei ole mahdollisuutta siirtää toiseen huoneeseen. Olen jo muutamana iltana ollut, että nyt aloitamme (+ sairastelu on viivästyttänyt) sitten itse olen möhlinyt, kun en linjaani ole pitänyt. Vesseli raukka. Enemmän hän kärsii äitinsä päättämättömyydestä kuin siitä, että nyt oikeasti tekisimme nukkumis ja yö"tuttina" olemisen kanssa jotakin. 

Olikohan tämä taas tarpeeksi epäselvästi ilmaistu.

Siis unikoulu ajatuksissa ja tulossa. Kunhan sen aloitan ihan oikeasti, enkä vain puhu "pitäisi aloittaa" niin kerron sitten kuinka meni tai menee. 

Kellojen siirtäminen oli muuten huippujuttu. Illat pimenevät, mutta sehän vain tarkoittaa kynttilöiden ja tuikkujen käyttöä. Ihanaa. Vieläkun takka olisi. Ehkä sitten eläkepäivillä omistan kodin takalla ja omalla omenapuulla. Ehkä. Eihän minulle ennen sitä olisikaan aikaa istuskella iltahämärässä torkkupeiton kanssa takan äärellä. Onneksi kuitenkin mökillä tämä onnistuu aina silloin tällöin. 

Onnekseni on eskarilainen perheessä, joka täytyy joka päivä viedä ja hakea. Muuten saattaisin laiskistua ja menettää kaikki ihanan aurinkoiset aamut joista saa energiaa. 

Arvonta vinkki

Pikainen arvonta vinkkilinkki postaus. Kukapa ei tahtoisi lahjakortteja voittaa :) 

Käykääs äänestämässä paras toppapuku-setti *Täältä*klik* ja osallistu samalla arvontaan.  Voit voittaa 10, 20 tai 50euron lahjakortin NiiloIloon . Suosittelen lämpimästi. 

Vekaran talvivarusteita

Vesselin talvivarusteet piti sovitella tänään, ensilumen tultua. Ticket to heaven:n setin ostin jo keväällä outletista. Koko on 128/8y. Vesseli oli 6v neuvolassa keväällä 116cm pitkä, ja viimeksi kotimitalla mitattuna 118 eli ei hirmuisesti ole pituutta kertynyt. Siksi vähän jännittikin, että onko puku valtava. Yhdet erilliset Luhdan toppahousut löytyvät myös kaapista, ne ovat kokoa 122, uskoisin niiden olevan hieman passelimmat. 

Viimeksi tätä asua sovittaessa se näytti jotenkin todella jättisuurelta. Ehdin tilata Vekaralle tästä syystä Polarn o. Pyretin nettimyymälästä haalarin. Muistaakseni oli 20% alennusta. Koko on 122. Kovin reilun oloinen sekin, toisaalta tuo poika on kovin hoikkeli. Mahtuupa kerrosta alle helposti. Hatun tilasin Babyshop.com:sta. Miten voikin olla niin vaikeata miellyttää 6vuotiasta, kun pitää olla hienoa muttei nössö ja kuitenkin lapsekas. Yritän pitää vielä kiinni minun mussukasta, joka Ei ole vielä koulussa. Vasta eskari. Pieni lapsi vielä. Kovasti vaan tuntuu olevan kiire kasvaa isoksi pojaksi. Tänään hän kuitenkin myönsi pelkäävänsä, joskus pimeää. Aiemmin siis kiistänyt pelkäävänsä yhtään mitään ikinä. Pipo oli nyt kuitenkin mieluisa. Kevääksi kuulemma punainen pipo valkoisilla tähdillä, koska hän pitää tähdistä. Ettei vain tässä nyt yritettäisi mielistellä äitiä, jolla on hieman taipumusta tykästyä tähtikuosiin. Ja pojillahan on punaiset maxomorran paidat valkoisilla tähdillä, kuten Vekarakin minua muistutti. 

Kengät ovat Haltin Ortona Drymax, Snow boot Jr. Onpas taas kengillä nimi. Nämä haimme Vekaran kanssa Budget sportista. Tarjouksessa olivat nekin. Sovittelimme useita ja kuten varmaan arvaattekin, ei mitään mieleisintä hommaa pojalle, kun leikkikavareitakin olisi ollut. Välillä tuntuu, että Vekaran kanssa on aivan mahdotonta käydä nätisti ja nopeasti kaupassa. Kaikesta pitää vängätä, kaikkea pitää kinua, koskea, räveltää. Ehkä ärsyttävintä on, että joka paikkaan pitää poukkoilla ja säntäillä holtittomasti. No, saimme sillä kertaa kengät lopulta ostettua. "Äiti, nää on aika nolot" oli kommentti näitä sovittaessa. Selitettyäni, että talvella ei voi kulkea pikku tennareissa, mutta jos näin haluaa tehdä niin lumileikkeihin ei voi osallistua ja ulkoilukin rajoittuu eskari matkan kävelyyn ja takaisin kotio. Eivät ne enään niin nolot olleetkaan. 

Nyt, kun varusteet on testailtu ja sopiviksi havaittu. Niin ei muutakuin lisää lunta odotellen. 

Ticket to heaven India set 128 

Polarn o. Pyret 122

Molo kids kenzie 6/8 (skydiver)

Halti 33

Ensilumi

Aamun valjetessa huomasinkin valoisamman terassin. Ensilumi on satanut yöllä. Ei paljon, mutta riittävästi siihen että maa hohtaa valoa. Emme valitettavasti pääse nauttimaan. Pojat edelleen kipeänä siis. Vekaralle nousi jälleen eilen illalla kuume. Noh, tästä se starttaa jälleen. 6.viikko flunssassa. 

Enpä muista, että aiemmin näin sinnikkäästi olisi flunssailtu meidän perheessä. 

Päivä kerrallaan. Mukavaa viikonloppua! 

Arjen laiskuutta

Onpa taas monta asiaa, mitä "pitäisi" tehdä. Ei vaan millään viitsi. Tiskit pitäisi tiskata, pyykkiteatteria pyörittää, imurointi olisi ihan bonusta myöskin, leluista puhumattakaan, jotka tuttuun tapaan ovat levinneet ympäriinsä. Ehkäpä tässä päivän kuluessa hiljalleen asiat rullaavat eteenpäin. 

Meilläpä on tänään herätty "pirteänä" 5.30.Normaalisti siis heräilemme siinä 8 jälkeen. Syöty aamupuurot jo 7.00. Joka tavallisesti syödään 10 aikaan.. Onnekseni olin kerrankin mennyt ajoissa nukkumaan. Harvinaista sekin. Vesseli nukahtikin jo ensimmäisille päiväunilleen 9 aikoihin (nukkuu edelleen), kun saattelimme Vekaran eskariin. Pienesti pakkasta ja aurinkoinen aamu, piristivätkin kummasti, parin sateisen ja pimeän aamun jälkeen. Ulkona nukutut päiväunet vähän jännittävät taas minua. Koko ajan pohdin, että onkohan nyt tarpeeksi vaatetta vai onkohan sitä ehkä liikaa. Aina samat pohdinnat, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Tuntuu ettei sitä koskaan opi. Yskä ei kuulosta ainakaan vielä helpottaneen. Viikko tässä taas flunssailtu. Itsellekkin meinaa flunssa iskeä. Torjun sitä vitamiinen purkista, runsaalla teen (ja kahvin) juonnilla, sekä syömällä pakkasesta lakkoja. 

Tilasin Vesselille -30% alennuksella wilmikseltä HULINA koodilla Molo Kids Fern haalarin ensi vuodeksi. (Iso kiitos Äidilleni, haalarin sponsoroimisesta). Toivon, että 92 koko ei ole liian pieni tuolloin 2vuotiaalle. Nämä minun poikaseni, eivät muutenkaan mitään jättiläisiä ole. Kuten veikkauksen mottokin, "Jos ei veikkaa, ei voi voittaa" näillä mennään. 

Tänään on vihreäpäivä. Kik kid colleget 80 ja Lindex "murkku" body 80.

Vesselin talvivarustelua.

Vesselille on talvivarustusta ihan reilusti. Osa Vekaran vanhaa ja osa uutta. Enimmäkseen keväällä alennuksista hankittuja. Ticketin haalariin tykästyin kovasti keväällä. Haalarin tilasin ellokselta ale hinnalla. Ensimmäistä kertaa teen tuttavuutta Ticketin haalarin kanssa. Katsotaan, kun talvi alkaa kuin käy. Vekaran vanhat haalarit ovat olleen Lassieta ja ReimaTec:ä, mutta jotenkin mallistot eivät miellytä silmääni enää yhtään niin paljon, kun olen nähnyt kaikki nämä muut ihanuudet. Kovasti keväällä yritin löytää Molo kids grasshopperia alennuksesta, muttei koko tarjonta enään kohdannut meidän tarvetta. Harmi. 

Lassie Fleece ja ReimaTec haalarit ovat siis Vekaran vanhoja. Aavistuksen verran on Reiman haalari Ticketin haalaria pienempi. Vaikea sanoa kumpi reilu ja kumpi ei.

Asusteina ovat Molo kids toppahanskat (syyslomalla kävin Kempeleessä Metsolan liikkeessä, jotain oli vain pakko ostaa...voi voi..) Vuorellinen Fleece hattu on Jonathanin (Jesper Juniorin -50%), sekä Vekaran vanha pipo ja hanskat (H&M). Kenkiä Vesselille sovitellessa totesin, ettei Vikingit 23 mene jalkaan, ei sitten mitenkään. Varsinkaan jos sinne paksumpaa sukkaa pitäisi saada. No no. Kengät ovat Vekaran vanhat, joten ei suurta menetystä, kun ei voikkaan käyttöön ottaa. Hulluilta Päiviltä kävin hakemassa Superfit 24. Nauhojen ansioista, tuntuu kenkä aukeavan enemmän ja jalan pujahtavan jotenkin sulavammin kenkään. Ainakin toistaiseksi menevät jalkaan. Kyllä pojilla on ihan järkyttävän kokoinen jalka, ei pelkästään kengät. On minulla jemmassa vielä Vikingit 25, nekin Vekaran vanhat. Hyvin kestäneet nuo talvikengät, kun vertaa mitä tahtia lenkkarit kesällä kuluvat. Niistä ei sitten jääkkään mitään säästeltävää. 

P.S Tilasin babyshopista Molo kids talvihatun outlet puolelta, ilmeisesti viimevuoden mallia, sekä Vekaralle pipon. Toivottavasti passaavat.

Ticket to heaven "tähti"haalari 86. Lassie Fleece haalari 80 , Vekaran vanha ReimaTec 80

No joo. Saattaa olla, että olen tykästynyt tähtikuosiin...

Aamukahvi

Uskomatonta, mutta totta. Sain eilen juoda aamukahvini yksin, muiden vielä nukkuessa. Vekara oli mummolassa ja Vesseli oli öisestä ramppaamisesta väsähtänyt, että nukahti uudelleen maisteltuaan ensin hieman kylmää puolukkapuuroa (muut puurot eivät nyt kelpaa). Olisi se uni varmasti ollut minullekkin tarpeen. Olin kuitenkin ehtinyt jo kahvit keitellä, niin pakkohan minun oli hyödyntää tämä mitä mainioin Hiljainen hetki. Vieläpä aamutuimaan. 

Hyvä, että näin tein. Päivä meni siivoillessa ja pyykkivuorta selvitellen (kuka ihme meilläkin muka sotkee näin paljon). Oli mukava touhuilla, kun ei ollut kuin yksi vahdittava. Jostain syystä Vekara on tuntunut kovin työläältä viime päivinä. Uhmaa vai minun omaa väsymistäni? Mistäpä näistä aina tietää. Iltaan mennessä se hiljaisuus ja rauhallisuus oli kuitenkin tipotiessään Vekaran palatessa yökylästä. Vesseli ei malttanut pysyä poissa isoveikan huoneesta poissa, eikä tämä Vekaraakaan tuntunut haittaavan. Oikeastaan hän keksi uuden yhteisen leikin. "Halimonsterin". Mainioita ovat välillä. 

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti

Flunssatilanne alkaa olla jälleen hallinnassa. Nessu pienellä vielä vuotaa, mutta yskä on helpottanut. Ruokaakin on jo pari lusikallista saatu huijattua suuhun. Olin jo ehtinyt unohtaa, tämän "minä itse syön" vaiheen ja sen kuinka sitä ruokaa on sen taiston jälkeen enemmän kaikkialla muualla paitsi massussa, jonne se on alunperin ollut matkalla. Voin siis laittaa "rakkaat" muumi kulhoni sivummalle hetkeksi ja kaivella ne muoviset lautasen tälle omatoimiselle ruokailijalle. 

Olen pahasti myöhässä talvivaate postauksissa. Asialle täytyy tässä lähipäivinä tehdä muutos. En taida itsekkään olla ihan kartalla, mitä meiltä löytyy ja mitä puuttuu.

jatkoa eiliseen..

Tänään kävimme Vesselin kanssa lääkärissä näytillä. Keskiyön aikoihin alkoi pinnasängystä kuulua "haukuntaa" ja koiraa meillä ei ole. Vaihtoehtoja ei siis ollut muita kuin Vesseli. Yskä onneksi rauhoittui pian, kun sain hänet nostettua syliini. Loppuyö kököttettiin sohvalla. Kolmen aikoihin alkoi kuume nousta ja lääkekaapilla oli käytävä. Onneksi buranan avulla saimme nukuttua aamuun asti sängyssä. Aamusella siitä sitten lääkäriin. Korvat olivat terveet. Onneksi edes ne. Diagnoosiksi saimme Laryngiitin, eli kurkunpääntulehduksen. Ruoka ei ole poikaan tänään uponnut, onneksi virtaa tuntuu kuitenkin olevan touhuiluun. Vekara lähetetty mummon luokse yökylään. Saan siis keskittyä pienokaisen hoivaamiseen. 

Vesselin lempiohjelma Keno.

Sairastelu jatkuu

Juuri, kun ehdin toivoa tilanteen normalisoitumista, niin Vesseli lopetti syömisen ja nokka valuu taas. Uutena kaverina kuulostaa olevan yskäkin tällä kierroksella. Vesselin antibiootti kuuri ehti juuri loppua ja poskihampaat komeasti esillä. Lisää hampaita vai eikö korvatulehdus mennyt ohi? Oli kumpaa tahansa, ruoka ei hälle ainakaan maistu. Sentään parina päivänä söi välissä hyvin. Buranaa ja unille, eiköhän tällä taas aamuun asti jakseta. Aamusella voi sitten mennä esittelemään korvia lääkärille. Iho näyttää ottaneen myös itseensä. Ruokavaliossa ei pitäisi olla mitään uutta, joka sen olisi aiheuttanut. Tosin itse olen käyttänyt enemmän tavallista maitoa, koska kaupasta oli sillä hetkellä kauramaito loppu. Seuraillaanpa siis sitäkin. 

Niin, tosiaan tänään alkoi Vekaralla virallisesti syysloma. Pidennetty viikonloppu kotosalla. Elien kävi kummisetänsä kanssa Sirkus Finlandiassa katsomassa esityksiä. Illalla myöhään kotio, silmät ymmyrskäisinä "äiti, minua ei väsytä yhtään", juu eipä varmaan niin. Mukavaa oli kuitenkin ollut ja se oli pääasia. Huomenna pääsee pitkästä aikaa mummon luokse yökyläilemään. Se tarkoittaa Vekaran huoneen siivousta ja raivausta. Salakavalasti saattavat mm. risaiset lelut tehdä katoamistempun.

Näillä eväillä alkavaan viikonloppuun. 

Syysloma

Eräänä iltana sää pääsi yllättämään kuitenkin positiivisesti. 

Syyslomalla suuntasimme pohjoiseen. Jaoimme matkapäiviä useammalle päivälle viikon ajaksi. Pienin matkalainen ei millään tavoin nauti automatkustamisesta. Tämä reissu sujui kuitenkin hänenkin kanssaan jo huomattavasti mukavammin verrattuna vaikkapa meidän juhannus reissuumme. Kilometrejä viikon aikana auton mittariin saatiin 1220km. Joten kyllähän siinä jokunen tovi meni istuskellessa. 

Säät eivät olleen kovinkaan suotuisat meille. Joka päivä sateli, tämä oli kylläkin tuttua jo kesän mökki reissuilta. Joten en kovinkaan kummoisia ulkoilukelejä odottanutkaan. Testiin pääsivätkin molon vk-vaatteet. Vekaralla vk-housut ja Vesselillä vk-haalari. Yhtenä päivänä satoi aivan kaatamalla, pojat eivät tästä välittäneet (serkukset). Leikkivät kaikesta huolimatta ulkosalla. Pipot, hanskat ja takit märkinä. Vekaran housut kuitenkin pitivät veden ulkopuolella. Jes. Toivotaan, että veden pitävyys pysyy jatkossakin. 

Vesselin tutustuessa hiekkalaatikon saloihin, maatessa märällä laiturilla jne. piti hänenkin haalarinsa kosteuden ulkopuolella. 

Kun reissussa oli oltu 2yötä, alkoi poikien nokat vuotaa. Lomalla ja flunssassa. Kuinka tyypillistä. Kotiin päästyämme käytin pojat lääkärissä ja korvatulehdukset sieltä löytyi. Vekaralla ollut viimeksi 3vuotiaana ja nyt sitten 6vuotiaana. Vesselille tämä oli ensimmäinen, jospa ei kovin tiuhaan jatkossakaan tule. 

Alla kuvia reissulta. 

Vasta rantaa ei kovin tarkasti nähnyt.

Korvapotilaita x2 ja syysreissu

Pidenpi väli kirjoittelussa päässyt tulemaan. Asia täytyy korjata tänään illemmalla, kun saan kuviakin vähän koneelle laitettua. Molemmat lapset korvatulehduksessa, tätä ne kolmen poskihampaan tulo samaan aikaan tiesi, Vesselin kohdalla. Isommalla pitkittynyt nuha. 

Syyslomaan otimme varaslähdön. Viikko oltiin taas reissussa, auton mittariin kertyi kilometrejä 1220. Sopivasti tuli siis autossakin istuttua. Näihin tunnelmiin ja vähän muuhunkin palaan illemmalla.