Odotustila

alakulmassa Vekaran 33 kengurut ja minun 36 punaiset vikingin kenkulit... 

Kävimme Vesselin ja Vekaran kanssa viikolla puheterapiassa. Sillä välin me touhuilimme Vesselin kanssa odotustilassa, josta oli tullut ihan viihtyisä, viime käyntiin verrattuna. Vekara on siis käynyt puheterapiassa täytettyään kolme. Puhetta ei silloin juurikaan tullut ja sekin vähän mitä tuli, oli mielestäni kuitenkin ymmärrettävää. Keltainen oli banaanin värinen ja vihreä oli sininen ja päin vastoin. Jos hän jotain halusi, niin osasi sen vaatia sitten muilla tavoin. En voi kuitenkaan kehua, puheterapian olleen se apu meille. Tai startti puheen paranemiselle, niin harvoin käynnit ovat olleet. Itse käyttäisin sanaa seuranta. Sopii mielestäni paremmin tähän tilanteeseen. Edellisen kerran kävimme keväällä ja nyt sitten muutama päivä sitten. Suurinpiirtein alusta alkaen käynnit ovat olleet pari kertaa syksyn aikana ja pari kertaa keväällä.

Tällä hetkellä Vekaran puhe on mielestäni jo ihan selkeää. Toki välillä tulee ajatus ajatuskatkoksia, mutta niinhän meille aikuisillekkin. Joitain sanan vääntämisiä hällä tulee edelleen säpäleiksi on sipaleiksi jne. Ei kuitenkaan mitään kovin häiritsevää. Viimeisimmän käyntimme syy ei kuitenkaan enään olekkaan itse puheessa, vaan lukemisen valmiudessa ja siinä kuinka Vekara oppii tunnistamaan kirjaimet.
Jäi hieman vaivaamaan tämä. Kuuluuko juuri eskarin aloittaneen tunnistaa kirjaimet jo. Eikö nimenomaan eskari ole sitävarten. Tietenkin sitä on siinä ohella hyvä seurata, että kuin lähtee homma sujumaan ja sen mukaan lähteä eteenpäin. Noh, en nyt ole varma onko tämä hyvä vai huonoasia. Tai onko meille hyödyllistä käydä puheterapiassa. Näillä mennään eteenpäin. Katsotaan mitä jatkossa.