Minustahan on tullut ihan tunteilija. Viikonloppuna olin häissä, joissa meinasin ihan tunteelliseksi ratketa. Kirkossa silmät kostuivat niin morsiusneidon, kuin morsiamen kauneudesta. Katsellessani hääparin hermostuneisuutta ja siinä samalla muistellen, kuinka kovasti itseäni jännitti.. Kyllähän sitä siinäkin silmät kostuivat myötätunnosta ja onnellisuuden tunteesta ja kuten Vekarakin kutsui paria "rakastuneet". Hän oli siis myöskin asian ytimessä.
Juhlat olivat onnistuneet. Lapsivieraita oli runsaasti ja paikka oli valittu loistavasti tätä asiaa huomioiden. Juhlapaikalla näin ajoittain vain vilaukselta Vekaran, sillä tekemistä ja piilopaikkoja oli runsaasti. Jokunen leikkikaverikin löytyi hetkittäin.
Sää toi mukaan oman haasteensa, sillä tänä kesänä koleaa säätä ja sadetta on riittänyt. Tällä kertaa osuikin kohdalle hellepäivä ja myöhemmin illalla/yöllä ukkonen. Eipähän tarvinnut kenenkään palella! Oli ihan mukava kerrankin voida olla juhlatamineissa ilman, että tarvitsi tutista kylmästä.
Ensimmäiset juhlat takana ja parit vielä edessä. Vaatekriisistäkin ehdin jo kärsiä. Perinteinen "ei mitään päälle laitettavaa" kärsitty. Ei oikeastaan vieläkään ole, mutta kaiketi vaatekaapin perukoilta jotain istuvaa löytyy. Kilot taas ropisseet niin alas, että vaatteet roikkuvat päällä. Ei siis muuta kuin syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
:)