Voihan Juhannus

Suomalaisten keskikesän juhla, yötön yö. Päivä tai viikonloppu, jolloin suomalaiset pakkautuvat autoihinsa ja suuntaavat mökkeilemään. Tai telttailemaan, pois kaupungeista ja kotoa kuitenkin. Päästä mieluiten järvenrannalle rauhoittumaan. Ennen tätä on kuitenkin istuttava täyteen pakatussa autossa, pahimmillaan useitakin tunteja. Kuunnellen kuinka takapenkiltä kuuluu "Joko ollaan perillä, mulla on pissa hätä" tms.

Pysähtyessä huoltoasemalle tai levikkeelle, parkkipaikan metsästys ja vessaan jonotus, sillä yksin emme tätä matkaa toki tee. Teemme sen useamman muun suomalaisen kanssa. Ja kun pääsemme jonottelujen jälkeen autoon takaisin pääsemme jälleen sen rekkaletkan perään, jonka joku tovi aikaisemmin olimme onnistuneesti ohittaneet. Uudelleen ohittamista on turha miettiä, sillä joukkoon iloiseen on tällävälin liittynyt myös paljon uusia autoilijoita. 100 nopeusrajoitus > voimme olla iloisia, jos vauhti nyt pysyy edes siinä 80 mitä rekatkin saavat ajaa. Toki aina löytyy näitä teiden ritareita, jotka haluavat välttämättä ohittaa ohituskaistalla, jotta pääsevät kärkkymään siihen eteen seuraavaa ohituskaistaa. Näiden sankareiden takia myös liikenteen sujuvuus kärsii, kun me muut saamme tehdä tilaa ja jarrutella näiden kiireisten sankareiden vuoksi. Mökille kun on niin kiire viettämään sitä juhannusta.

Tänä vuonna meillä oli kuitenkin onni matkassa, juhannuksen viettoon mennessä. Ajoimme ruuhkia vastaan. Kerrankin siis näinpäin. Takapenkiltä, lasten suusta kuitenkin kuuluivat ne perinteiset kysymykset ja kommentit.

Perille päästyämme, purimme tavarat autosta (joka oli kattoa myöten täynnä), teimme pedit, laitoimme ruokaa, lämmitämme saunan, söimme, seurustelimme, nauroimme hyville ja huonoille jutuille, lapset sinkoilevat ympäriinsä sokerihumalassa (niitä onkin useampi kappale menossa mukana omiemme lisäksi). Hyttysiä on enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi aurinkoinen ja lämmin päivä kuitenkin hillitsi ininää. Illalla sään viiletessä, hyttysetkin toki malttoivat tulla koloistaan. Valvoimme myöhään, koska on yötön yö ja niin kuuluu tehdä.Vaikka tiedossa oli, että aamulla väsyttää paljon. Lapsista pienimmät, kun eivät ole ymmärtäneet, että jos valvoo myöhään, niin nukutaan myös myöhään.

Seuraavana aamuna ensimmäinen kysymys on "kuinkas paljon tänä juhannuksena hukkui?". Onpa meillä mahtava juhlapyhä, kun kaupat suljetaan, pakkaudutaan autoihin, ruuhkaillaan, saunotaan ja valvotaan myöhään ja aamulla mietitään, että kuinkas moni kuoli tänä vuonna. On tämä suomi vaan mahtava maa. En tähän hätään keksi kyllä muuta maata, jossa tällainen perinne olisi. Tilastoimme kuinka paljon edelliseen juhannukseen verrattuna tapahtui mitäkin.

Kotiin lähtö, tavaroiden pakkaaminen, paikkojen siivous, autoon pakkautuminen ja liikenteen sekaan vaan. Radiosta voi kuunnella, kuinka tiet ruuhkautuvat ja kolareita syntyy. Osittain näiden mahtavien kiirehtijöiden vuoksi, joista jo juhannuksen viettoon mennessä saimme nauttia. Osittain myös erinnäiset teiden kunnostustyös aiheuttavat ruuhkautumisia liikenne rajoituksineen. Jälleen perinteiset "Ollaanko jo perillä, koska ollaan perillä, mulla on pissa hätä, mua janottaa..." Jes, matkailu on ihanaa.

Kotona! vihdoin. Kyllä se niin vaan on, että matkailu on mukavaa, mutta kotiin paluu vieläkin mukavampaa. Postien potkiminen pois oven edestä. Auton purkaminen, matkalaukkujen ja nyssyköiden tyhjentäminen, pyykkikone pyörimään ja suihkuun pesemään hyttysmyrkyt pois. Tv päälle ja uutiset. Kotisohvalla voi huokaista helpotuksesta. Taas selvittiin yhdestä juhannuksesta hengissä, eikä kuollut kuin 14. Oliko se sitten enemmän vai vähemmän kuin viime vuonna. En muista.